Aloita muutos karsimalla tavaraa!

Maija haikailee muuttamisesta isosta omakotitalosta pienempään kerrostalohuoneistoon toiveenaan huolettomampi arki eläkeiän koittaessa. Lapset asuvat jo omillaan, ja hän itsekin jäi leskeksi muutama vuosi sitten, joten mikään ei sido häntä. Pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi alkaa perkaamaan varastoja ja kaappeja tavaroista, tuntuu vaikealta, kun samalla tiedostaa, ettei kaikkea todellakaan voi ottaa mukaan uuteen kotiin.

Päätöstä muuttamisesta vaikeuttaa lisäksi se, että taloon liittyy ihania muistoja, ja monet niistä ovat kiinnittyneet tavaroihin ja esineisiin puhumattakaan lasten väsäämiin lukemattomiin kortteihin ja askarteluihin. Myös isot määrät albumeita sekä matkamuistot muistuttavat perheen ulkomaanmatkoista. Edesmenneen puolison metsästysharrastukseen ja retkeilyyn liittyviin tavaroihin hän ei ole vielä koskenut lainkaan, ja oma lukuharrastus näyttäytyy täysinäisinä hyllyinä olohuoneessa.

Mistä Maijan kannattaisi aloittaa?

Kirkasta itsellesi, mikä on tärkeää

Ammattijärjestäjä Sanna Koskinen antaa muutamia vinkkejä, miten päästä alkuun ja mitä asioita on syytä ottaa huomioon, kun harkitsee muuttoa pienempään kotiin.

”Aluksi Maijan kannattaa kirkastaa itselleen, miksi haluaa karsia ja mitä karsimisen myötä saa. Ajatus luopumisesta voi olla vaikea, mutta kun alkaa miettiä, mitä haluaa ja mitä saa, päätöksenteko helpottuu. Motivaattorina voi olla esimerkiksi se, että haluaa elää huolettomampaa elämää, jotta jää enemmän aikaa harrastuksille ja sosiaalisille suhteille, eikä suurin osa ajasta mene koti- ja pihatöihin”, rohkaisee Sanna.

”On tärkeää tiedostaa oma tavarahistoriansa ja malli, jonka kotoa on saanut. Jos omat vanhemmat muistavat hyvin pula-ajan, on heiltä voinut periytyä tapa säästää kaikki ja myös ajatus, että ’kyllä tästä vielä jotain saa’. Saattaa saadakin, mutta jos et tarvitse kymmeniä t-paidoista kierrätettyjä siivousrättejä, voi niiden säilyttämisestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.”

Ennen karsimista onkin hyvä määritellä itselleen sopivia apukysymyksiä. Niitä voivat olla esim.

  • milloin käytin tätä viimeksi
  • tulisinko toimeen ilman tätä
  • saisinko tällaisen tarvittaessa lainaan
  • mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos luopuisin tästä?

Vastattuasi kysymyksiin voit huomata, että kyse on usein luopumisen vaikeuden tunteesta, ei niinkään siitä, etteikö ilmankin pärjäisi.

Aloita jostakin!

”Karsimisen voi aloittaa esimerkiksi omista vaatteista ja sellaisesta kodin tavarasta, johon ei liity suuria tunnesiteitä. Jotakuta voi auttaa se, että määrittelee, kuinka monta astiaa tulee uuden kodin arjessa tarvitsemaan. Tämän jälkeen voi tehdä katsauksen omaan keittiöön ja valita ehdottomat lempiastiansa, jotka ainakin jäävät. Samaa valikointitapaa voisi käyttää mm. pöytäliinoille ja lakanoille”, ohjeistaa Sanna.

”Yksi lähestymistapa Maijan kohdalla olisi aloittaa muiden tavaroista. Lapsia voisi pyytää valitsemaan sellaiset muistot, askartelut ja tavarat, jotka he itse haluavat säilyttää. Miehen entisen metsästysseuran kautta löytyisi varmasti ostaja monelle tavaralle. Retkeilyvarusteet puolestaan kelpaisivat monenlaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Maijan olisi hyvä etsiä sellainen taho tai järjestö, jonka arvoja hän kannattaa. Näin tietää aina lahjoituksia tehdessään, että tavarat päätyvät mieleiseen tarkoitukseen.”

”Tärkeintä on aloittaa jostain! Jos aikaa on reilusti, voi kotia käydä läpi poimien poistettavien kassiin ensin kaikkein ilmeisimmät poistot: muutama kirja hyllystä, pari kippoa keittiöstä ja jokunen vaate kaapista. Pääsääntöisesti paras motivaatio syntyy kuitenkin silloin, kun saa ensin haltuun jonkin selkeän kokonaisuuden kuten kylppärin kaapit tai liinavaatteet”, hän kannustaa.

Parhaat mukaan!

Esimerkiksi kirjojen suhteen Maija voisi kokeilla seuraavaa: kokoa kaikki kirjat yhteen, jolloin niiden kokonaismäärä hahmottuu. Valitse ensin kaikkein rakkaimmat, jotka saavat jäädä ja sen jälkeen kaikkein vähiten tärkeät, jotka ainakin joutavat pois. Loput jäävät ns. harkintaan ja poistot voi lahjoittaa esimerkiksi omaan kirjastoon. Harkintaan jäävien suhteen auttaa usein aika. Kun luopumista ei pakota, se voi kuukauden tai parin päästä tuntua hyvin luonnolliselta: en itse asiassa ole näitä tällä välillä kaivannut, joten pärjään ilmankin.

Parhaiden valikoimista voi soveltaa muihinkin tavaroihin kuten lapsiin liittyviin muistoihin. Samalla on hyvä pitää mielessä, että esimerkiksi askartelun tai matkamuiston pois heittäminen ei poista niiden mukana tulleita muistoja.

Harva tavara on täysin korvaamaton, mutta jos omistaa jotain ainutlaatuista, joka on lisäksi itselle tärkeää, ei siitä tarvitse luopua. Jos nauttii verrattomasti maljakoiden keräilystä tai kausisisustamisesta, ei niistä tarvitse luopua. Niille on hyvä määrittää paikka uudessa kodissa ja päättää tila, jonka ne saavat viedä.

Mitä tehdä hankalasti säilytettäville valokuva-albumeille?

Alkuun voisi miettiä, miten kuvista on tullut vuosien myötä eniten nautittua. Onko albumien selailu säännöllinen tapa vai jääkö se hyvin vähälle? Onko laatikoissa säilyttäminen ollut toimiva keino? Näiden kautta löytyisi juuri Maijalle paras ratkaisu.

Yleisesti ottaen valokuvat kannattaa käydä läpi poistaen turhat tuplaotokset, heilahtaneet tai muuten merkityksettömiksi käyneet. Laatikoissa säilyttäminen vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin perinteisissä albumeissa pitäminen.

Mikäli huolena on kuvien säilyminen myös seuraavalle sukupolvelle, voisi avuksi pyytää tekniikan hallitsevaa lasta tai lapsenlasta tai ammattijärjestäjää, jonka avulla kuvat saisi skannattua sähköiseen muotoon. Pilvipalvelussa kuvat ovat varmassa tallessa ja konkreettisista kuvista voisi halutessaan jopa (osittain) luopua. Kuvilla saa iloa joka päivään, kun kokoaa lemppareitaan kollaaseiksi seinälle.

Minne viedä ylimääräinen tavara?

Monella puolella Suomea toimiva Kontti ottaa vastaan vaatteita, tekstiilejä, astioita, urheiluvälineitä ja jopa huonekaluja. Huonekaluja lahjoittaessa voi saada ilmaisen noutopalvelun (esim. Kierrätyskeskus), jolloin voi välttyä tavaran kuljettamiselta. Jos haluaa viedä tavaraa Sorttiasemalle, voi tilata esimerkiksi palvelun muuttofirmoilta.

Facebookissa on ryhmiä, joissa tavaraa voi lahjoittaa. Ne toimivat useilla paikkakunnilla nimellä ”Roskalava xxx”, mikä tarkoittaa sitä, että itselleen turhasta tavarasta voi tehdä ilmoituksen ja henkilö, joka haluaa sen, noutaa sen itselleen. Tori.fi lienee tutuimpia nettipaikkoja, jossa voi niin ikään tehdä ilmoituksia sekä Annetaan- että Myydään-osastoille. Jos tavaran määrä on hurja, voi kotiinsa pyytää paikallisen realisointipalvelun tekemään arvion.

Mitä hyötyä/apua Maijalle olisi ammattijärjestäjästä?

Ammattijärjestäjät on ammattikunta, joka auttaa asiakasta luopumaan turhasta ja saamaan lisää tilaa ja aikaa. Osan palveluun kuuluu myös turhan tavaran kierrätykseen vienti. He auttavat luottamuksella ja empatialla ilman painostusta: asiakas päättää aina itse, mistä luopuu”, toteaa Sanna. ”Osa ammattijärjestäjistä tarjoaa myös etäapua. Se on erinomainen vaihtoehto silloin, kun haluaa rohkaisua aloittamiseen ja tukea projektin läpiviemiseen! Etäapu voidaan toteuttaa asiakkaan toiveiden mukaan niin, että hän saa jakaa tai olla jakamatta minulle kuvia”.

Ammattijärjestäjä käy ensin tutustumiskäynnillä, jonka aikana tutustutaan ja määritellään järjestelykäynnin/-käyntien tavoitteet. Varsinaisilla järjestelykäynneillä tavaraa sitten käydään yhdessä läpi, keskustellaan ja harkitaan sitä, mikä saa jäädä ja mistä voi luopua. Kaiken keskiössä on asiakkaan toiveet ja päätökset.

Ammattijärjestäjän palveluista saa myös kotitalousvähennyksen.


Lopuksi Sanna suosittelee lukemaan Margareta Magnussonin mainion kirjan ”Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous”. Kirjan opit herättelevät ajattelemaan, mitä haluaisi muiden kotoaan löytävän. Nimestään huolimatta tavaran siivouksen voi tehdä missä tahansa elämänvaiheessa ja esim. lahjoihin iäkäs Margaret-rouva suhtautuu näin:

”En koskaan tunne syyllisyyttä siitä, 
etten säilytä saamiani lahjoja elämäni loppuun asti. 
Olen tietysti kiitollinen ja iloinen lahjan saadessani, 
mutta kiitollisuus ei kohdistu lahjaan itseensä vaan sen antajaan.”

Sanna toivoo, että Maija ei jäisi yksin murehtimaan pärjäämistään vaan pääsisi elämään toiveidensa elämää uudessa kodissa! Maijan ikäiset naiset ovat oikeita monitaitureita ja ovat usein hoitaneet kodin, lapset ja työt ilman liikoja apukäsiä. Nyt on aika tehdä jotain itseä varten eikä se ole itsekkyyttä vaan ainoastaan viisasta. Koska oikeastaan, näin tekemällä, Maijan tavaroista on jatkossa vähemmän huolehdittavaa myös ympärillä oleville. On uuden aika! Lempeyttä ja irti päästämisen iloa kaikille, jotka haluavat tehdä elämästään selkeämpää!


Hyvän startin muutokseen saat tekemällä myös Asumisen pikatestin, joka auttaa selkeyttämään asumisesi nykytilaa.

Lisätietoa aiheesta:

Suomen Ammattijärjestäjät ry https://www.ammattijarjestajat.fi/
Tavaravalmentaja Sanna Koskisen verkkosivut https://www.tavaravalmentaja.fi/